~Rika Valkoisen taivaan lintu~
Hei ajattelin kertoa teille tarinan eräästä koirasta. Taivaan jumalasta, nimeltä Rika. Rika syntyi aivan tavaliseen perheeseen isoveljensä Rivetin ja pikkusiskonsa Harun kanssa. Heidän lapsuutensa oli tavallista. He leikkivät Emonsa Yomabukin kanssa ja oppivat kaikkia uusia juttuja isänsä Zeron kanssa. Yksi asia muutti Rikan elämää, Rika oli valittu emonsa perijäksitaivaan jumalaksi heti taivaan suden Shiron jälkeen. Pentujen isällä oli tpoikanimeltä Blood Daimond. Pian kaikkien näiden elämästä tuli täyttä helvettiä.
Kaikki alkoi siitä kun Blood Daimond ei saanutkaan isänsä perijänä paikkaa, häntä ei valittu paikan johtajaksi. Vaan Rika oli seuraavana perijänä sillä paikassa oli sääntö että joka toinen johtaja on oltava naaras. Nyt on naaraan vuoro. Blood Daimond hermostui asiasta ja karkasi. Seuraava päivä alkoi hiljalleen Rivet ja Haru olivat isänsä kanssa. Rika ja Yomabuki olivat hakemassa vettä läheiseltä lähteeltä. He menivät hakemaan astiaa ihmisten ladosta kunnes savu täytti pienen huoneen. Yomabuki työnsi Rikat pois päin ja sanon että tämä juoksisi ulos Äiti tulee ihan perässä. Mutta näin ei käynyt. Koko lato oli tulessa. Kattoromahti ja Yomabuki jäi loukkuun. Kattoparru oli murtanut tämän selän. Koko lato oli ilmiliekeissä Yomabuki kuoli tuona iltana. Rika huusi äitinsä nimeä itkien. Mutta ei osanut auttaa. Hän näki miten Yomabuki kuoli. Hänen äitinsä oli kuollut tämän silmien edessä. Vain musta varjo oli seuranut naarasta kalliolta. Vaistomaisesti Rika pyrähti juoksuun. se itki ja juoksi se ei tiennyt minne mennä. Hän juoksi aikansa ja oli aivan väsynyt. Naaras nukahti puun juurelle ja seuraava muistikuva oli että hän heräsi Isolta luolalta mitä kutsuttiin "Kiviröyhkiöksi" Mitä tapahtui nuina aikoina? palataan ajassa takaisin päin.
Se tumma varjo jonka Rika oli nähnyt oli hänen velipuolensa Blood Daimond. Blood Daimond oli liian vallan haluinen että hän tappoi jopa isänsä vaimon. ja oli valmis tappamaan myös nuo kolme pentua. Viha kiehui Blood Daimondin sisällä. Se käveli luolaa kohti jossa tämän isä ja kaksi muuta sisarta oli. Zero näki poikansa ilmeensä jotakin outoa.
- Blood Daimond? Zero lausui poikansa nimen.
Bloodin kasvoille nousi iljettävä virne Pian Rivet makasi verissään seinän vierellä. Haru kerkesi juosta ulos se oli hädissään se vain juoksi.
- Blood Mitä tämä on! Zero murisi ja tälläkertaa hän oli tosisaan.
- Tämä on vallan kaapaus, Kai sinä tiedät mitä se takoittaa!! Blood Daimond murisi iskien hampaansa isänsä kaulaan.
- Missä minä olen? Minä katselin ympärilleni, tämä ei ollut koti, enkä minä nähnyt emoa missään?... Rika mietti hiljaa
- Älä pelkää pentu, Hiljainen ja Kaunis ääni sanoi. Se oli Hitomi Rikan pelastaja. Olet Kukkaniityllä paratiisissa johon vain hyväsydämiset ja rohkeat pääsevät. Hitomi selitti. Rakas?Hitomi lausui ääneen.
Esiin astui komea ja niin vahvan ja uskollisen näköinen karhukoira.
Uroksen silmät kääntyivät pennun silmiin ja niistä näki uskollisuuden ja että uros ei ollut paha.
- Älä pelkää, minä olen Joe, ja tässä on Hitomi vaimoni. Pelastimme sinut metsästä. Olit todella väsynyt ja Veren tahrima. Mitä on tapahtunut missä äitisi on? tai isäsi? Joe kysyi katsoen pentua.
Rikan hengitys lakkasi hetkeksi. Se oli todella järkyttyneen näköinen.
- Äiti... Rika lausi hiljaa ääneen.
Sen silmistä alkoi tippua isot kyyneleet.
Äiti.. äiti on kuollut...äiti kuoli tulipalossa.... Äiti pelasti minut... Rika nousi seisomaan sen pieni keho vapisi.. Haru sisko... Rika pyrähti Joen ja Hitomin ohitse mutta, Joe nappasi pennun hampaisiinsa laskien tämän eteensä. Älä pidän niin kiirettä sisaresi on turvassa. hän nukkuu, Joe selitti.
- Nukkuu?.... En vain enään jansanut... Painoin pienen pääni vasten joen tassua kyyneleeni että kehoni vapisten. Joe lohdutti kuin isä joka oli ollut minulle aina niin tärkeä.
-Kuule pentu.. Sinun on parasta nukkua hetki... olet liian väsynyt ja järkyttynyt..Hitomi sanoi
-Mi..Minä olen Rika... Ja sisareni on Haru... e...ettekö löytänett veljeämme?.. Ri..Rivettiä?.... Tuon sanottuani väsymys veti veronsa ja minä nukahdin.
Hei ajattelin kertoa teille tarinan eräästä koirasta. Taivaan jumalasta, nimeltä Rika. Rika syntyi aivan tavaliseen perheeseen isoveljensä Rivetin ja pikkusiskonsa Harun kanssa. Heidän lapsuutensa oli tavallista. He leikkivät Emonsa Yomabukin kanssa ja oppivat kaikkia uusia juttuja isänsä Zeron kanssa. Yksi asia muutti Rikan elämää, Rika oli valittu emonsa perijäksitaivaan jumalaksi heti taivaan suden Shiron jälkeen. Pentujen isällä oli tpoikanimeltä Blood Daimond. Pian kaikkien näiden elämästä tuli täyttä helvettiä.
Kaikki alkoi siitä kun Blood Daimond ei saanutkaan isänsä perijänä paikkaa, häntä ei valittu paikan johtajaksi. Vaan Rika oli seuraavana perijänä sillä paikassa oli sääntö että joka toinen johtaja on oltava naaras. Nyt on naaraan vuoro. Blood Daimond hermostui asiasta ja karkasi. Seuraava päivä alkoi hiljalleen Rivet ja Haru olivat isänsä kanssa. Rika ja Yomabuki olivat hakemassa vettä läheiseltä lähteeltä. He menivät hakemaan astiaa ihmisten ladosta kunnes savu täytti pienen huoneen. Yomabuki työnsi Rikat pois päin ja sanon että tämä juoksisi ulos Äiti tulee ihan perässä. Mutta näin ei käynyt. Koko lato oli tulessa. Kattoromahti ja Yomabuki jäi loukkuun. Kattoparru oli murtanut tämän selän. Koko lato oli ilmiliekeissä Yomabuki kuoli tuona iltana. Rika huusi äitinsä nimeä itkien. Mutta ei osanut auttaa. Hän näki miten Yomabuki kuoli. Hänen äitinsä oli kuollut tämän silmien edessä. Vain musta varjo oli seuranut naarasta kalliolta. Vaistomaisesti Rika pyrähti juoksuun. se itki ja juoksi se ei tiennyt minne mennä. Hän juoksi aikansa ja oli aivan väsynyt. Naaras nukahti puun juurelle ja seuraava muistikuva oli että hän heräsi Isolta luolalta mitä kutsuttiin "Kiviröyhkiöksi" Mitä tapahtui nuina aikoina? palataan ajassa takaisin päin.
Se tumma varjo jonka Rika oli nähnyt oli hänen velipuolensa Blood Daimond. Blood Daimond oli liian vallan haluinen että hän tappoi jopa isänsä vaimon. ja oli valmis tappamaan myös nuo kolme pentua. Viha kiehui Blood Daimondin sisällä. Se käveli luolaa kohti jossa tämän isä ja kaksi muuta sisarta oli. Zero näki poikansa ilmeensä jotakin outoa.
- Blood Daimond? Zero lausui poikansa nimen.
Bloodin kasvoille nousi iljettävä virne Pian Rivet makasi verissään seinän vierellä. Haru kerkesi juosta ulos se oli hädissään se vain juoksi.
- Blood Mitä tämä on! Zero murisi ja tälläkertaa hän oli tosisaan.
- Tämä on vallan kaapaus, Kai sinä tiedät mitä se takoittaa!! Blood Daimond murisi iskien hampaansa isänsä kaulaan.
- Missä minä olen? Minä katselin ympärilleni, tämä ei ollut koti, enkä minä nähnyt emoa missään?... Rika mietti hiljaa
- Älä pelkää pentu, Hiljainen ja Kaunis ääni sanoi. Se oli Hitomi Rikan pelastaja. Olet Kukkaniityllä paratiisissa johon vain hyväsydämiset ja rohkeat pääsevät. Hitomi selitti. Rakas?Hitomi lausui ääneen.
Esiin astui komea ja niin vahvan ja uskollisen näköinen karhukoira.
Uroksen silmät kääntyivät pennun silmiin ja niistä näki uskollisuuden ja että uros ei ollut paha.
- Älä pelkää, minä olen Joe, ja tässä on Hitomi vaimoni. Pelastimme sinut metsästä. Olit todella väsynyt ja Veren tahrima. Mitä on tapahtunut missä äitisi on? tai isäsi? Joe kysyi katsoen pentua.
Rikan hengitys lakkasi hetkeksi. Se oli todella järkyttyneen näköinen.
- Äiti... Rika lausi hiljaa ääneen.
Sen silmistä alkoi tippua isot kyyneleet.
Äiti.. äiti on kuollut...äiti kuoli tulipalossa.... Äiti pelasti minut... Rika nousi seisomaan sen pieni keho vapisi.. Haru sisko... Rika pyrähti Joen ja Hitomin ohitse mutta, Joe nappasi pennun hampaisiinsa laskien tämän eteensä. Älä pidän niin kiirettä sisaresi on turvassa. hän nukkuu, Joe selitti.
- Nukkuu?.... En vain enään jansanut... Painoin pienen pääni vasten joen tassua kyyneleeni että kehoni vapisten. Joe lohdutti kuin isä joka oli ollut minulle aina niin tärkeä.
-Kuule pentu.. Sinun on parasta nukkua hetki... olet liian väsynyt ja järkyttynyt..Hitomi sanoi
-Mi..Minä olen Rika... Ja sisareni on Haru... e...ettekö löytänett veljeämme?.. Ri..Rivettiä?.... Tuon sanottuani väsymys veti veronsa ja minä nukahdin.
Noin pari viikkoa oli kulunut siitä kun Rika ja Haru olivat muuttuneet orvoiksi. Rika ja Haru elivät nyt Kukkaniitty nimisellä paikalla. Paikan johtaja Joe ja johtajatar Hitomi adoptoivat pennut omikseen. Tuolloin tietämättä millaista kauhua nämä tulisivat saaman aikaan.
Minä istuin katsellen kirkasta taivasta. Minua vieläkin pelotti ajatus etten enään koskaan tulisi näkemään äitiäni. Enkä tämän takia uskaltanut luottaa melkeimpä kehenkään. Pelkäsi eniten lauman uroksia. Kuuleekohan äiti minua ja siskoa... Rika ajatteli hiljaa
Haru ei voinut hyväksyä sitä että sen äiti oli nyt poissa ja sen lepeän emon paikalla oli kaksi tuntematonta sutta/koiraa.
- Rakas ymärtä ätköhän nuo kaksi koskaan että teimme sen vain pelastaaksemme heidät? Hitomi kysyi katsoen Joeta silmiin.
- Älä huoli rakas kyllä he ymmärtävät ajallaan. Joe totesi
Rika ja Haru olivat toistensa vasta kohtia. Rika oli sähäkkä suunsoittaja ja Haru kiltti ja lempeä. Mutta silti he olivat melko samanlaisia.
-Haru, Rika ! Sisälle on nukkumaan menon aika Hitomi huudahti penuille.
- Mennään Rika ei olla heille ilkeitä.. Haru sanoi katsoen sisartaan.
- Mene sinä vain minä en vielä nukkumaan laita... he eivät ole minun vanhempiani.. joten he eivät määrää minua.... Rika totesi.
- hmm.. Tee kuten tahdot minä menen nyt! Haru pyrähti luolaa kohti.
-Missä Rika on? Joe katsoi Harua kysyvänä.
-Rika sanoi ettei ajo tulla nukkumaan... ettekä te voi määrätähäntä kun te ette ole hänen isänsä ja emonsa.. Haru iski kiinni liampalaseen.
- Vai sillä lailla.. Minä menen.. Katsotaan miten jääräpäinene se tyttö on.. Naurahtaen joe lähti ulos ja kohti Rikan olin paikkaa.
Rika huomasi Joen tulevan tätä kohti ja kiipesi tämän vuoksi puuhun..
-Kuules Rika.. Tiedän että sinulla on pahamieli... ja että kaikki tuntuu menevän reisille... Minä ja Hitomi emme halua satuttaa tai pakottaa sinua mihinkään, emme halua korvata entisiä vanhempiasi. Haluamme vain suojella sinua ja sisartasi. Joe kertoi
-Joe sama... Rika oli laskeutunut puusta ja istui Joen takana... Jos pyydän anteeksi... hyväksytkö minut.. tälläisenä kuin olen?.. Rika kysyi kirkaat silmät joessa
-Tottakai.. Olet minulle kuin pieni tytär. En voisi anntaa kenenkään satuttaa sinua.. tai Sisartasi Harua.. Tule mennään sisälle Hitomi odottaa Joe sanoi.
- Isä.. Odota.. Rika tamsuteli uroksen luokse ja halasi tätä. Mennään jo Äiti odottaa Ensimmäistä kertaa kaiken tapahtuman jälkeen rikan silmistä saatoi nähdä onnellisuude.
- oh.. Miksi sinä minua kutsuit Joe ajatteli hymyillen juosten pennun rinalla.
- muutos-
Noin vuosi oli kulunut siitä kun Rika ja Haru olivat muuttaneet kukkaniitylle. Pennuista oli kasvanut kauniita täysikasvuisia Koiria. Rika oli tummaturkkinen sen korvat, selkää pitkin meni juova ja hännän päätyyn jatkuva juova oli oransilla. Tytöllä oli siniset silmät ja punainene silkki nauha oikealla korvan juuressa tuhea tuekki piti tytön lämpimänä kovillakin pakkasilla.
Haru taas oli kaunis ja ulkonäöltään Mustan vieoletin ja harmaan sekoituksia. Myös Harulla oli siniset silmät. Ja kaunis tuuhea turkki. Kumpikin tytöstä oli oppinut itsenäisiksi ja Haru oli muuttunut hieman jäärä päisemmäkai varsinkin siskoaan kohtaan.
Rikan ja Harun ensimmäinen taistelu oli Karhutaistelu. Tuossasamaisessa taistelussa Rika oli saada surmansa mutta pelastui täpärästi vain parin viilon kanssa selässään.
Vähän ajan kuluttua Kukkaniitylle tuli Ilona niminen menninkäinen. Ilona oli uusi tuttavuus hän oli rohkea ja kiltti.
Ilonasta tuli yksi parhaimmista ystävistä Rikalle.
2 vuotta myöhemmin.
- Karhut hyökkävät! Joe herra! Karhut hyökkäävät!! Yski Joen alaisista ulvoi
-Rika!! Nyt mentiin! Ilona huudahti
- Hai!! Rika pinkaisi ulos ja Ilonan perään.
Kaksikon mukana oli noin Kolmekymmengä koiraa. Mukaan lukien Joe sekä Hitomi. Rika ja muut koirat hyökkäsivät suojelakseen kotiaan. Vaikka koirat saivat osumia he taistelivat pää pystyssä.
Taistelu kesti useita tunteja mutta se loppui koirien voittoon..
Rika makasi hiljaa hievahtamattakaan karhun käpälän alla. Ilona ryntäsi Rikan luokse vetäen tämän syliinsä. Rika!! Avaa silmäsi.. Sisko rakas.. Ilonan silmistä tippui isot kyynelleet. Kyyneleet tippuivat rikan rinalle. Naaraan silmät leimahtivat valkoisiksi ja rika nousi ilmaan valkoisen valon hohtamana. Naaraan kaulaan ilmestyi valkoinen koru. "Elämän koru" jos koru särkyy loppuu Naaraankin elämä.
-Rika? Ilona halasi siskoaan.
-älä rutista minua kuoliaksi Ilona!... Rika sanoi
Minä istuin katsellen kirkasta taivasta. Minua vieläkin pelotti ajatus etten enään koskaan tulisi näkemään äitiäni. Enkä tämän takia uskaltanut luottaa melkeimpä kehenkään. Pelkäsi eniten lauman uroksia. Kuuleekohan äiti minua ja siskoa... Rika ajatteli hiljaa
Haru ei voinut hyväksyä sitä että sen äiti oli nyt poissa ja sen lepeän emon paikalla oli kaksi tuntematonta sutta/koiraa.
- Rakas ymärtä ätköhän nuo kaksi koskaan että teimme sen vain pelastaaksemme heidät? Hitomi kysyi katsoen Joeta silmiin.
- Älä huoli rakas kyllä he ymmärtävät ajallaan. Joe totesi
Rika ja Haru olivat toistensa vasta kohtia. Rika oli sähäkkä suunsoittaja ja Haru kiltti ja lempeä. Mutta silti he olivat melko samanlaisia.
-Haru, Rika ! Sisälle on nukkumaan menon aika Hitomi huudahti penuille.
- Mennään Rika ei olla heille ilkeitä.. Haru sanoi katsoen sisartaan.
- Mene sinä vain minä en vielä nukkumaan laita... he eivät ole minun vanhempiani.. joten he eivät määrää minua.... Rika totesi.
- hmm.. Tee kuten tahdot minä menen nyt! Haru pyrähti luolaa kohti.
-Missä Rika on? Joe katsoi Harua kysyvänä.
-Rika sanoi ettei ajo tulla nukkumaan... ettekä te voi määrätähäntä kun te ette ole hänen isänsä ja emonsa.. Haru iski kiinni liampalaseen.
- Vai sillä lailla.. Minä menen.. Katsotaan miten jääräpäinene se tyttö on.. Naurahtaen joe lähti ulos ja kohti Rikan olin paikkaa.
Rika huomasi Joen tulevan tätä kohti ja kiipesi tämän vuoksi puuhun..
-Kuules Rika.. Tiedän että sinulla on pahamieli... ja että kaikki tuntuu menevän reisille... Minä ja Hitomi emme halua satuttaa tai pakottaa sinua mihinkään, emme halua korvata entisiä vanhempiasi. Haluamme vain suojella sinua ja sisartasi. Joe kertoi
-Joe sama... Rika oli laskeutunut puusta ja istui Joen takana... Jos pyydän anteeksi... hyväksytkö minut.. tälläisenä kuin olen?.. Rika kysyi kirkaat silmät joessa
-Tottakai.. Olet minulle kuin pieni tytär. En voisi anntaa kenenkään satuttaa sinua.. tai Sisartasi Harua.. Tule mennään sisälle Hitomi odottaa Joe sanoi.
- Isä.. Odota.. Rika tamsuteli uroksen luokse ja halasi tätä. Mennään jo Äiti odottaa Ensimmäistä kertaa kaiken tapahtuman jälkeen rikan silmistä saatoi nähdä onnellisuude.
- oh.. Miksi sinä minua kutsuit Joe ajatteli hymyillen juosten pennun rinalla.
- muutos-
Noin vuosi oli kulunut siitä kun Rika ja Haru olivat muuttaneet kukkaniitylle. Pennuista oli kasvanut kauniita täysikasvuisia Koiria. Rika oli tummaturkkinen sen korvat, selkää pitkin meni juova ja hännän päätyyn jatkuva juova oli oransilla. Tytöllä oli siniset silmät ja punainene silkki nauha oikealla korvan juuressa tuhea tuekki piti tytön lämpimänä kovillakin pakkasilla.
Haru taas oli kaunis ja ulkonäöltään Mustan vieoletin ja harmaan sekoituksia. Myös Harulla oli siniset silmät. Ja kaunis tuuhea turkki. Kumpikin tytöstä oli oppinut itsenäisiksi ja Haru oli muuttunut hieman jäärä päisemmäkai varsinkin siskoaan kohtaan.
Rikan ja Harun ensimmäinen taistelu oli Karhutaistelu. Tuossasamaisessa taistelussa Rika oli saada surmansa mutta pelastui täpärästi vain parin viilon kanssa selässään.
Vähän ajan kuluttua Kukkaniitylle tuli Ilona niminen menninkäinen. Ilona oli uusi tuttavuus hän oli rohkea ja kiltti.
Ilonasta tuli yksi parhaimmista ystävistä Rikalle.
2 vuotta myöhemmin.
- Karhut hyökkävät! Joe herra! Karhut hyökkäävät!! Yski Joen alaisista ulvoi
-Rika!! Nyt mentiin! Ilona huudahti
- Hai!! Rika pinkaisi ulos ja Ilonan perään.
Kaksikon mukana oli noin Kolmekymmengä koiraa. Mukaan lukien Joe sekä Hitomi. Rika ja muut koirat hyökkäsivät suojelakseen kotiaan. Vaikka koirat saivat osumia he taistelivat pää pystyssä.
Taistelu kesti useita tunteja mutta se loppui koirien voittoon..
Rika makasi hiljaa hievahtamattakaan karhun käpälän alla. Ilona ryntäsi Rikan luokse vetäen tämän syliinsä. Rika!! Avaa silmäsi.. Sisko rakas.. Ilonan silmistä tippui isot kyynelleet. Kyyneleet tippuivat rikan rinalle. Naaraan silmät leimahtivat valkoisiksi ja rika nousi ilmaan valkoisen valon hohtamana. Naaraan kaulaan ilmestyi valkoinen koru. "Elämän koru" jos koru särkyy loppuu Naaraankin elämä.
-Rika? Ilona halasi siskoaan.
-älä rutista minua kuoliaksi Ilona!... Rika sanoi
(samassa tekstissä 3 kappaletta) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti