"Vangittu" osa 2

Viimeinkin se KAIKKI on  ohitse! MINÄ naurahdin. Oli toukokuun Viimeinen Päivä--Tämä kammottava koulu jäisi tänään--historiaan. Vaikka en pitänytkään paljoa koulusta rakastin erityisopetuksen ihanan rentoa Kuvataide opettajaa. Han osasi kannustaa Ja antoi VOIMAA jatkaa. Meidan luokkamme Viimeinen tapahtuma alkoi Juuri nyt olimme kokoontuneet suureen saliin kaikilla OLI Kauniit Juhla vaatteet. Minulla OLI Kaunis Aika Lyhyt mekko päälläni. SE OLI vaalean sininen Pitkät vaaleat hiukseni OLI Kauniisti kiharalla latvoista. Seuraavana OLI Minun vuoroni noutaa Todistus. Sydämeni hakkasi Kuin mikäkin rumpu. Elsa Kaartin Opettaja toisti. Mina Nousin Ja Kävelin Kohti opettajaa. Han ojensi Punaisen Ja tiskille kannettiin sievän Ruusun Halasi minua Ja antoi todistukset. Menin Sen jälkeen Muidenin oppilaiden sekaan eteen seisomaan.

Kun kaikkien Ruusut Ja todistukset oltiin jaettu meille laulettiin jäähyväis laulu. SE KAIKKI OLI nyt mennyttä. kävelin Kohti kotia. Olin tiskille kannettiin Onnellinen KUN Aurinko lämmitti Ja minulla OLI tiskille kannettiin Vapaa Olo. Nyt viimein sain tehdä Mita ikinä halusin Eika Minun tarvinnut enään ikinä Nahda Luokka tovereiltani. Viimein sain Olla oma itseni enka saanut nauruja päälleni. todellisesti maailma OLI nyt muuttunut.

~ 3 VUOTTA myöhemmin ~

Hei Elsa! tuutko meidan kanssa tänään. Vähän käymään kaupungilla? Sanna kysyi minulta Hymy kasvoillaan. Mä toikaisin et mun pitäisi Kyll tehdä nää työt mutta Tulen silti. moneltako me lähdemme? Sanna miettii hetken Ja katsoi minua. Voisimme lähteä joskus 5 Aikaan? olisiko se Mitään? han naurahti. Sopii minulle MINÄ naurahdin Takaisin Ja kävelin ulkoa tupakalta pois. Tuli ilta Ja mina, Sanna, Elina, Ja Rosa lähdimme kaupungille kiersimme monissa baareissa kunnes päädyimme yo-klubille. Heti kun Olin astunut sisään huomasin komean Pojan Joka oli iskenyt silmänsä minuun. Hymyilin tuolle Ja Han hymyili minulle. Vähän myöhemmin Tuon poika uskalsi Tulla juttelemaan minulle. Hanen nimensä OLI Alexander. Ja Han asui lähellä minua turhaan 4 koltterin päässä. Me juttelimme niitä Ja näitä. Ystävänikin kerkesivät lähteä. Meidan juttumme muuttui Aina turhaan lähemmäksi. Lopulta päädyimme Minun luokseni. Han Kehui tuloani Ja kaikkea minussa. Me suutelimme. Mutta IHME Kumma Emme menneet pidemmälle. Silla MINÄ en halunnut. en halunnut Etta SE KAIKKI tapahtuisi jälleen Etta Sydämeni särkyisi. Alexander OLI Ihana. Han OLI Oikea unelma Mies siksi se ehkä olikin kohdat mahdollinen minulle.

Meidan suhteemme kasvoi Ja tiivistyi. Me olimme jo julkisesti yhdessä.Olin tiskille kannettiin Onnellinen. Kunnes eräänä päivänä Alexander EI vastannut Puhelin soittooni. Aika kului Eika hänestä kuulunut Tai näkynyt jälkeäkään. Han OLI Kadonnut. En tiedä Mita tapahtui Silla Han EI koskaan soittanut Takaisin. Olin soittanut KAIKKI sairaalat läpi Mita Chicagossa oli. Han oli turhaan Kadonnut. Ja samalla Sydämeni OLI Särkynyt. Istuin hiljaa sohvalle Ja katsoin viestejä Joita Olin Lähettänyt hänelle. Silloin posti luukustani tippui Kirje. Nostin Senin Ja aloiini lukea:

"Rakas Elsa. Olen pahoillani Etta katosin Tällä normilla normilla lailla. Mutta en turhaan voinut kasvotusten Sanoa Tata sinulle. Päällä Turha Parempi ettemme enää Ole yhdessä. Olen pettänyt sinua toisen Naisen kanssa. Olen pahoillani Etta tein Taman Tuskan sinulle. Rakkaudella Alexander"

Mina rutistin kirjeen kädessäni. en turhaan enää pystynyt Tahan. Hiljaa Kyyneleet tippuvat poikiani Pitkin KUN painauduin seinää vastem  Olin  järkyttynyt Etten osannut ajatella Mitään saati Sanoa ...

"Vangittu" OSA 1 

Istuin hljaa koulun portailla. Pian alkaisi liikunta tunti. Jota MINÄ en Odottanut inolla. Olin Uusi oppilas tassa luokassa. Tämä Koulu OLI Kaukana korvessa keskellä EI Mitään. opettajat olivat kunnolisia eivätkä Han olleet tiskille kannettiin tiukkoja. Koulun Kello soi. Nyt se alkaisi se kidutus Jota MINÄ en todellakaan ollut Odottanut.

Hidastelin Etten joutuisi tunnille. Silloin Opettaja huusi Nimeni. Minun OLI Pakko Menna. Kävelin opettajan ohitse te ko Hymy kasvoillani Ja katsahdin ivallisia Luokka tovereitani KATSOVAT eivät todellakaan pitäneet minusta. Tunti kului Ja Koko Tunnin aikana Olin saanut taklauksia Ja Kaatoja muka vahingossa. Pidin itseni silti pystyssä. Kaikkien Tyttöjen ivallinen nauru Sai minuutteja melkein itkemään. Onneksi Kello soi SE Piina OLI Ohi.

Välitunnit kuluivat MINÄ Istuin tottakai yksinäni piirtäen Mita oudoimpia kuviani. Olin huomannut Etta yksi Opettaja OLI tykästynyt kuviini. Ja EI mikään IHME Han OLI Kuvataide Opettaja. Katsahdin Hanta Ja suljin lehtiön. Kävelin portaat valitettavasti Ja toista välikköä Kohti josa toivoin Etta pääsisin olemaan rauhaan. Mutta Juuri silloin minuutteja kampattiin Ja Lehtiöni Lensi. Se kastui täysin Ja Kuvat KATSOVAT olivat erityisopetuksen sisällä olivat täysi pilalla. Silloin en enään voinutpidättää Sita tuskaa JOKA minulla OLI ollut Nama 2 kuukautta. Juoksin kyynelee poskiani Pitkin tippuen Kuvataide opettajan ohitse. Han kääntyi Minun perääni Ja huudahti Nimeni kysyen mika minulla OLI. En siltikään kääntynyt. Sulkeuduin Koulun vesaan lukkojen taakse.

Kuvataide Opettaja Tuli Uuni taakse pyytäen Etta avaisi Uuni siltikään en avanut. Hiljaa Istuin vessan nurkassa Ja Kyyneleet hiljaa tippuen. Opettaja Yritti kaikensa kunnes Han sanoi ellen MINÄ Tule nyt ulos Han hakisi Rehtorin. Siltikään EI tullut ulos. Opettaja Lahdessa. Mina vilahdin ulos juoksin Kohti Koulun lähellä olevaa metsää. Ei mmenyt kauaa KUN Pian 3 opettajaa OLI etsimässä minua. Istuin puussa Josta en aikonut Tulla valitettavasti vaikka Joku opettajista Löytäisikin minuutteja. Vesi Sade yllätti minuutteja Hiuksiani Pitkin tippui vesipisarat. Katsoin taivasta Ja silloin kuului Kuvataide opetajani Ääni. Han toisti hiljaa Nimeni. Ja pyysi muita opettajia lähtemään. Mina käänsin kyyneleistä kiiluvat silmäni opettajaan. Kerroin hänelle tapahtumista Ja Etten turhaan enään jaksanut. Pyysin anteeksi Etten avanut Talle ovea. Ja Etta huolestutin heidät KAIKKI. Mutta Opettaja pyysi minuutteja valitettavasti. Mina laskeuduin Puusta Ja katsoin opettajaa silmiin. Han sanoi ettei Minun tarvinut pyytää anteeksi. Silla mina en tehnyt Vaarin Vaan minu Luokka toverini.

En voinut Olla Itkemättä. Viime päivien rasitus Tuli minusta ulos kyynelien muodossa. Opettaja Halasi minua Ja vei minuutteja Takaisin koululle. Koulussa Rehtori OLI pitänyt jo puhuttelun luokallaisille. Minun EI tarvitnut enään Menna et tahdo päivänä luokkaan. Istuin hiljaa yksinäni Kuvataide luokassa piirsin Kuvan Ystävyydestä. Kiusamisesta Ja oikeasta elämästä. Elämäni Oli muuttunut siitä päivästä Lähtien .....