"Vangittu" OSA 1 

Istuin hljaa koulun portailla. Pian alkaisi liikunta tunti. Jota MINÄ en Odottanut inolla. Olin Uusi oppilas tassa luokassa. Tämä Koulu OLI Kaukana korvessa keskellä EI Mitään. opettajat olivat kunnolisia eivätkä Han olleet tiskille kannettiin tiukkoja. Koulun Kello soi. Nyt se alkaisi se kidutus Jota MINÄ en todellakaan ollut Odottanut.

Hidastelin Etten joutuisi tunnille. Silloin Opettaja huusi Nimeni. Minun OLI Pakko Menna. Kävelin opettajan ohitse te ko Hymy kasvoillani Ja katsahdin ivallisia Luokka tovereitani KATSOVAT eivät todellakaan pitäneet minusta. Tunti kului Ja Koko Tunnin aikana Olin saanut taklauksia Ja Kaatoja muka vahingossa. Pidin itseni silti pystyssä. Kaikkien Tyttöjen ivallinen nauru Sai minuutteja melkein itkemään. Onneksi Kello soi SE Piina OLI Ohi.

Välitunnit kuluivat MINÄ Istuin tottakai yksinäni piirtäen Mita oudoimpia kuviani. Olin huomannut Etta yksi Opettaja OLI tykästynyt kuviini. Ja EI mikään IHME Han OLI Kuvataide Opettaja. Katsahdin Hanta Ja suljin lehtiön. Kävelin portaat valitettavasti Ja toista välikköä Kohti josa toivoin Etta pääsisin olemaan rauhaan. Mutta Juuri silloin minuutteja kampattiin Ja Lehtiöni Lensi. Se kastui täysin Ja Kuvat KATSOVAT olivat erityisopetuksen sisällä olivat täysi pilalla. Silloin en enään voinutpidättää Sita tuskaa JOKA minulla OLI ollut Nama 2 kuukautta. Juoksin kyynelee poskiani Pitkin tippuen Kuvataide opettajan ohitse. Han kääntyi Minun perääni Ja huudahti Nimeni kysyen mika minulla OLI. En siltikään kääntynyt. Sulkeuduin Koulun vesaan lukkojen taakse.

Kuvataide Opettaja Tuli Uuni taakse pyytäen Etta avaisi Uuni siltikään en avanut. Hiljaa Istuin vessan nurkassa Ja Kyyneleet hiljaa tippuen. Opettaja Yritti kaikensa kunnes Han sanoi ellen MINÄ Tule nyt ulos Han hakisi Rehtorin. Siltikään EI tullut ulos. Opettaja Lahdessa. Mina vilahdin ulos juoksin Kohti Koulun lähellä olevaa metsää. Ei mmenyt kauaa KUN Pian 3 opettajaa OLI etsimässä minua. Istuin puussa Josta en aikonut Tulla valitettavasti vaikka Joku opettajista Löytäisikin minuutteja. Vesi Sade yllätti minuutteja Hiuksiani Pitkin tippui vesipisarat. Katsoin taivasta Ja silloin kuului Kuvataide opetajani Ääni. Han toisti hiljaa Nimeni. Ja pyysi muita opettajia lähtemään. Mina käänsin kyyneleistä kiiluvat silmäni opettajaan. Kerroin hänelle tapahtumista Ja Etten turhaan enään jaksanut. Pyysin anteeksi Etten avanut Talle ovea. Ja Etta huolestutin heidät KAIKKI. Mutta Opettaja pyysi minuutteja valitettavasti. Mina laskeuduin Puusta Ja katsoin opettajaa silmiin. Han sanoi ettei Minun tarvinut pyytää anteeksi. Silla mina en tehnyt Vaarin Vaan minu Luokka toverini.

En voinut Olla Itkemättä. Viime päivien rasitus Tuli minusta ulos kyynelien muodossa. Opettaja Halasi minua Ja vei minuutteja Takaisin koululle. Koulussa Rehtori OLI pitänyt jo puhuttelun luokallaisille. Minun EI tarvitnut enään Menna et tahdo päivänä luokkaan. Istuin hiljaa yksinäni Kuvataide luokassa piirsin Kuvan Ystävyydestä. Kiusamisesta Ja oikeasta elämästä. Elämäni Oli muuttunut siitä päivästä Lähtien .....