~Minun tarinani kiusaamimen~

Kaikkihan tosiaan alkoi jo tosi nuorena. Olisko ollut ennen koulu ikää joskus eskarissa tai tarhassa. Kun miun iho on todella herkkä ja kuiva ja atooppinen niin eskarin täti kehtasi väittää jotakin syyhyä. Tai jne. En tuu koskaan unohtaan näitä helvetillisiä 9 vuotta jona miuta kiusattiin vain sen takia kun olin erillainen. Ja olin vaan oma itteni. 

Mie oon tuntenut melkeimpä kaikki kiusaamisen muodot. Mitä melkeimpä voi vain keksiä. Nimittely, syrjintä, haukkuminen, "Bakteerit" ja jne. Oon aika monesti miettinyt kuinka mie kestin? Miten mie jaksoin herätä joka ikinen aamu siihen täysinäiseen helvettiin ja yksinäiseen oloon? Ja nyt sinulle nouse mieleen kysymys etkö sanonut asiasta kellekään?
Voin tässä ja nyt sanoa. Sanoin kiusaamisestani niinmonelle opettajalle. Oli kivakoulu palavereja ja anteeksi laitettiin pyytämään. Siltikin opettajat eivät välittäneet. Eivät he saaneet kiusaamista loppumaan. Jos sanoit itse jotakin takaisin luokkatoverisi vain nauroivat päin naamaa. Vaikka monet luokkani tytöstä oli muka "kaveria" eivät he ole ikinä olleet minulle kavereita. Sain viettää melkeimpä jokaisen välitunninyksin.

Se tunne kun on alkamassa ryhmätyö. Opettaja käskee ottamaan parit. Aina minä olin yksin. Tai jos opettaja määräsi jonkun parikseni ei hän sitä olisi halunut. Sen huomasi ilmeestä ja eleistä.. ja jopa siitä että en todellakaan ollut se paras koulussa. Ei minusta pidetty. Silti jaksoin vaikka se oli tuskaa minulle. Niinkuin siskoni aina sanoo: Sie oot perinyt minun sisukkuuden ei me turhaan lannistuta/ Masennuta. Jopa gerveyden hoitaja kysyi minulta että miten minä en ollut masentunut?.....

Nyt kun olen pääsyt pois peruskoulusta ja olen ammattikoulussa ja Asuntolassa "Aussissa" Olen tavanut ihania ihmisiä ja saanut monta todella tärkeää ja rakasta ihmistä lähelleni. Heidän ansiostaan minä jaksan. En välitä menneisyydestäni. "Se mikä on mennyttä on myös mennyttä, muista katsoa tulevaa"

Sinä joka luet tätä tällä hetkellä. Minä toivon todella sydämmesäni ettet sinä ole kiusannut. Äläkä edes aloita. Vaikka olisit sinä pystyt pyytämään anteeksi. Ei sitä koskaan tiedä vaikka tämä ihminen olisi pian hyvä ystäväsi. Ja jos näet yksinäisiä tyttöjä tai poikia ota heidät mukaan. Teet tulloin ansiokkaan työn. ~