"Vangittu" osa 3

Kolme raskasta päivää oli kulunut kun olin löytänyt kirjeen. Elämäni oli sirpaleina en osannut tehdä mitään, olin kuin kadottanut elämän haluni. Kävelin hiljalleen ostarilta päin kotiin. Mietin edelleen sitä kirjettä ja oliko minussa ollut vika että minut oltiin jätetty. Huokaisin ääneen kävelessäni ison poika joukon ohitse. Pojat huutelivat minulle jotakin mutten jaksanut välittää heistä.

Kotiin päästyäni selasin Facebookin läpi. Ei uusia viestejä tai mitään muutakaan mikä minua olisi kiinostanut. Istuuduin sohvalle ja avasin telkkarin katsoin hetken aikaa jotakin tylsää saippua ooperaa. Nappasin puhelimen pöydältä katsoin kelloa ja päätin lähteä vielä lenkille. Vaihdoin juoksu vaatteet päälleni ja lähdin aluksi juoksin tasaista vauhtia noin 10km. Kun tuon olin juossut normaalisti olisin jo lopettanut, mutta nyt minä jatkoin juoksua melkeimpä samaa vauhtia. Oli juossut yhteensä 15km ei juotavaa tai mitään pysähdyin vain pieneksi hetkeksi ja jatkoin taas. Yhtäkkiä silmissäni alkoisumeta. Minä kaaduin ja menetin tajuntani.

Kun heräsin olin sairaalassa tiputuksessa ja happi viikset naamallani. Katseeni kiersi koko huoneen minun oli todella paha olo. Lääkärit sanoivat että minun pitäisi levätä ja antoivat minulle unikapseleita. Kun olin nukkunut seuraavat pari päivää minulle kerrottiin että minulla oli liian alhainen paino. Se oli minulle kuin valhetta. Minä olin omasta mielestäni liian yli painon jonka takia juoksinkin.

Seuraavana päivänä lääkäri saapui luokseni kertomaan hyviä että huonoja uutisia.....

(Jatkuu.....)